Suomessa on yksityisteitä paljon enemmän kuin julkisesti omistettuja. Yksityisteiden ylläpidosta vastaavat tiekunnan osakkaat.
Yksityistietä ei ole tarkoitettu kenen tahansa käyttöön, vaan tiekunnan osakkaille. Jalankulku ja pyöräily on toki sallittua tien omistuksesta ja ylläpidosta riippumatta. Tiekunnalla eli tieosakkaiden virallisella yhteenliittymällä on periaatteessa oikeus estää muita kuin tieosakkaita käyttämästä yksityistietä, etenkin, jos se aiheuttaa haittaa tai kustannuksia tienpidossa. Jos tienpitoon on saatu julkista avustusta, sillä liikkumista ei saa kieltää.
Yleinen periaate ”omalle tontille tai kiinteistölle pitää päästä” on kuitenkin voimassa. Toisin sanoen tiekunnan on otettava osakkaakseen tai tienkäyttöön oikeutetuksi kaikki ne, joilla on yksityistien varrella maata tai jokin rakennus, jolle pitää päästä. Oikeus on joko pysyvä tai tilapäinen, jos pysyvää ei tarvita.
Kuten nimityskin kertoo, yksityistiet ovat yksityisiä, joko järjestäytymättömän yhteenliittymän tai tiekunnan omistamia. Tiekunta ei ole yhdistyksen kaltainen vapaa yhteistoimintaelin, vaan yksityistietoimituksessa tai kunnan tielautakunnan/tiejaoksen toimituksessa perustettu lakisääteinen elin. Tiekunta päättää tien kunnossapidosta osakkaiden puolesta. Usein käytännön asioita hoitamaan valitaan hoitokunta.
Tieyhdistys toimii yksityisteiden ja niiden tiekuntien valtakunnallisena edunvalvojana ja opastajana. Alla olevasta linkistä pääset suoraan tieyhdistyksen sivuille, mistä löytyy myös paljon ohjeita ja neuvoja.
Uusi yksityistielaki tuli voimaan 1.1.2019, sitä on päivitetty jo useamman kerran. Alla olevasta linkistä pääset suoraan ajantasaiseen lakiin Finlexiin.
