Klaus Kurjen tie on historiallisesti merkittävä reitti, joka kulkee Vesilahden kunnan halki noin 25 kilometrin matkan. Klaus Kurki, historiallinen hahmo, on osa Vesilahden alueen historiaa ja perintöä.
Elias Lönnrot taltioi traagisen Elinan surma -runon Vesilahdessa 1820-luvun lopulla. Runo on tarina nuoresta Elinasta, joka joutui Laukon Klaus Kurjen surmaamaksi. Klaus Kurjen tie kertoo Vesilahden alueen rikkaasta historiasta, tarjoten ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua menneisyyden elämään, ymmärtää sen merkitystä ja säilyttää kertomukset tuleville sukupolville.
Klaus Kurjen tie alkaa Vesilahden kirkonkylän kupeesta ja kulkee mm. Laukon kartanon ohi, joka on ollut Kurjen suvun merkittävä tukikohta vuosisatojen ajan. Matkan varrella voi tutustua myös Vesilahden kirkkoon ja muihin alueen nähtävyyksiin, jotka kertovat tarinoita menneistä ajoista ja Vesilahden historiallisesta merkityksestä.
Reitti on suosittu kohde niin historian harrastajille kuin luonnosta nauttiville retkeilijöille. Klaus Kurjen tie yhdistää ainutlaatuisella tavalla historian ja luonnon, tarjoten matkailijoille ikimuistoisen kokemuksen Vesilahden kauniissa maisemissa.
Kaakila
Kaakila
Opastetaulun vierestä lähtee merkitty punavalkoinen reitti Kaakilan linnakalliolle.
Kaakilanniemi ja sen ympäristö
Kaakila on lähes 5 kilometriä pitkä niemi, jota ympäröi pohjoisessa Toutosenselkä (A) ja etelässä Kirkkolahti (B). Niemellä ovat Kaakilan (C) ja Junnilan kylät (D). Keskiajan lopulla 1540 Kaakilan ja Junnilan kylissä oli kahdeksan maatilaa. Nykyisin Kaakila on viljelysaluetta ja etenkin rannoilla on lukuisia kesäasuntoja. Niemekkeen eteläosassa on pienteollisuutta ja uudisasutusta.
Muinaismuistot ja aarnivalkeat
Niemi on ollut asuttuna kivikaudelta lähtien. Irtolöytöjä ovat kivikirveet ja soikeat tuluskivet. Rautakautisia hautakumpuja on tuhoutunut Ruskeapäänniemessä (E)rakentamisen yhteydessä. Kerrotaan, että kumpujen päällä oli juhannusöinä palanut aarnivalkea ja että rauniosta oli löytynyt hiiliä.
Linnankallio ja tarinoiden Kaakila
Kaakilan Linnankallio (F) , merkitty reitti lähtee opastetaulun vierestä, on tunnettu kansantarinoissa pakolinnana. Koko Kaakilan kerrotaan olleen lappalaisten* viimeinen tukikohta Vesilahdessa, mitä osoittavat myös niemekkeen lappalaisperäiset nimet.
Lapinniemi ja Lapinlahti
Perimätiedot mainitsevat Kaakilan Uljaan Urtin, joka kuului sotapäällikkö Kirmun joukkoihin. Nämä taistelivat sekä novgorodilaisia että Vesilahden ensimmäisiä kristinuskon levittäjiä vastaan. Linnankalliolla poltettiin merkkivalkeita vihollisen lähestyessä. Urtin mukaan on nimetty Uurte-saari (G). Linkokarin kerrotaan syntyneen siten, että Vesaniemen jättiläinen yritti tuhota isolla kivellä Lempäälän ja Vesilahden yhteisen kirkon, mutta kivi lensikin vain Linnankallion edustalle asti Toutosen (A) selälle.
Jyskän Ämmä ja Ämmännokka
Jyskän kukkulalla on muinoin asustanut Jyskän Ämmä -niminen noita. Kaakilanniemen länsiosassa on Ämmännokka (H). Tarina kertoo, että ämmä kävi pappilan aitassa jauhovarkaissa kolmella loikkauksella; ensimmäinen astuinkivi sijaitsi Toutosen (A) puoleisella rannalla, toinen astuinkivi oli Kirkkolahden puolella (B) ja kolmas aivan pappilan rannassa (I).
*Suomalaisessa kansanperinteessä lappalaiset olivat erämaaseutujen asukkaita, ehkä saamelaisia. Ei ole kuitenkaan varmaa, että suomalaisten tarujen lappalaisilla olisi viitattu aina nimenomaan saamelaisten esi-isiin
Elinan surma (osa 1/15)
Elinan surma (osa 1/15)
Elinainen neiti nuori Meni aittahan mäelle, Vaskivakka kainalossa, Vaskiavain vakkasessa. Tuoltapa tulee Klaus Kurki. “Mistäs tunnet Klaus Kurjen?” “Tulennasta tuiman tunnen, Jalon jalan heitännästä.”
“Eikös muita ylpiöitä, Kun on Laukon Klaus Kurki?”—
Klaus tuo tuli pihalle, Sa’an hevoismiehen kanssa, Sa’an satulaurohon, Miehet kulta miekoissansa, Hevoset hopiapäissä.
Viisi veljestä Elinan Istuit kaikki pöyän päässä, Nousit kaikki seisoalle, Läksit vastahan Klaulle.
“Onkos teillä neittä myyä, Piika pietty minulle?”
“Ei neittä mäellä myyä,
Panna kaupan kartanolla; Hevot myyähän mäellä, Luukaviat kartanolla. Kyll’ on meillä tupiaki: Tupa meill’ on yljän tulla, Tupa tulla, toinen mennä. Talli meill’ on hevot panna, Vaja varsat valjutella, Naula laskea satulat.”
